Ihana kamala härkäsimppukeitto

Ei millään pahalla, mutta vähän olen sitä mieltä, että silloin kun Luoja on härkäsimppua suunnitellut niin hänellä on ollut tuo visuaalinen silmä hieman hakusessa.

Varmasti jokainen joka kylmän veden aikaan, varsinkin merellä on pohjaverkkoja laskenut on myös todennäköisesti törmännyt tuohon esihistoriallisen näköiseen hirviökalaan. Tuo ruma pirulainen, jonka irroittaminen saa verkkoon ainakin hylkeen mentävän reijän, pistää joka kerta sapen suorastaan kiehumaan ja otsasuonet pullistumaan.

Eipä siinä mitään jos verkkoon niitä välillä eksyy yksi tai kaksi, mutta meillä viime viikonloppuna Jettesaaressa niitä oli verkkoihin "uinut" suoranainen parvi.

Tällä kertaa kätevä isäntä ei nakellut tavanomaiseen tapaansa simppuja yli laidan, vaan kiikutti tuon arvosaaliin minulle "iloiseksi" yllätykseksi. Ihan vielä pitää todeta, etten tuossa kohtaa tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut.

Olen jo joskus aikaisemmin härkäsimpun kohdatessani mielenkiinnolla googletellut onko tuo iljetys edes syötävä ja kas, härkäsimppuhan on varsinainen herrojen herkku... tai siis ainakin lukemani perusteella. Erityisesti mäti on hyvinkin arvostettua ja itse simpusta saa maukkaan kalaliemen ja herkullisen keiton.
Mätiä voi olla lähes kaikissa sateenkaaren väreissä vihreästä violettiin. Vaikka suuri mädin ystävä olenkin, niin jotenkin vihreä mäti kuulostaa mielestäni vähintäänkin syömäkelvottomalta.

Päätin sitten kuitenkin sananmukaisesti ottaa härkää sarvista ja ryhtyä tuumasta toimeen. Aikani simppua kädessä pyörittelin, enkä oikein tiennyt miten tuota hirvitystä alkaisin perkaamaan. Lopputulema oli kuitenkin se, että tukevilla kalasaksilla selkärankaan reilu napsautus... päästä kiinni... taitto alas ja reipas veto, ja kas näin meillä oli sievä simpun syötävä pyrstöosa nätisti erikseen ilman sisuksia.

Jälkikäteen ajatellen menin tuossa kyllä hieman pylly edellä puuhun, koska ne penteeleen pyrstötkin piti sitten vielä erikseen nylkeä. Hieman eri järjestyksessä olisin tuostakin hommasta selvinnyt paljon helpommalla. Tietääpä sitten seuraavalla kerralla. Vaikka ehkä kuitenkin toivon seuraavan parven lipuvan nätisti verkkomme ohi.

Muutama mätisimppukin joukossa oli, mutta tosiaankin ainakin näiden sinertävä mäti ja yhden ihan täys harmaa näytti niin epäilyttävältä, jotta ajattelin ilahduttaa vieressä kaartelevaa lokkilaumaa.
Jotkut myös kehuvat simpun maksan olevan erinomaista. Näin ihmeemmin simpun anatomiasta tietämättä veikkaan maksan olleen sellainen oranssin värinen läpyskä, joka jokaisesta perattavasta pääsi myös lokkien noutopöytään.

Tosi kokkihan sitten muuten käyttää kalalienen tekoon myös simpun päät, mutta myönnettäköön tämänkin olleen minulle hieman liian extremeä, joten meidän härkäsimppukeitto syntyi ainoastaan pyrstöistä.

Tarvitset kalaliemeen

• nyljettyjä härkäsimpun pyrstöjä
• vettä
• jokunen laakerinlehti
• kokonaisia mauste tai mustapippureita
• porkkanaa
• sipulia
• kermaa tai sitten ei

Härkäsimppukeittoon:

• kokoon keitettyä kalalientä
• "ruodottomiksi" peratut simpun "lihat"
• sipulia
• juureksia kuten porkkana, bataatti, lanttu, peruna. Mitä nyt sitten kukin kalakeittoosa haluaa laittaa. Hätätapauksessa turvaudu kaupan valmiiseen pakaste juurespussiin.
• reilusti tuoretta tillisilppua
• mustapippuria ja suolaa myllystä
• nokare voita

Ensin siis keitetään kalaliemi. Laita simpun pyrstöt kattilaan ja kaada päälle vettä niin, että pyrstöt reilusti peittyvät. Toki siis voit käyttää liemeen myös päät ja veikkaan, että liemestä tulee kaksin verroin maukkaampi, mutta uuuuuh.... pese ne ainakin ensin hyvin

.

Lisää pilkottua porkkanaa ja sipulia. Laakerinlehtiä ja maustepippureita. Anna kiehua hiljalleen noin 15 min ja nosta pyrstöt liemestä. Perkaa pyrstön kylkipalat erikseen mahdollisimman ehjina paloina ruodosta ja nakkaa ruodot ja rääppeet takaisin kattilaan kiehumaan. Keittele vielä puolisen tuntia.

Siiviloi liemi ja muista laittaa siivilan alle kattila tai muu astia, jottei käy niin kuin minulle ajatuksissani meinasi käydä. Se se sitten vasta harmittakin kun huomaa nakanneensa vaivalla keitetyn liemen suoraan tiskialtaan viemäriin ja kaikki mitä jäi jäljelle on ruodot.

Noh. anyway sitten laitetaan se liemikattila taas takaisin liedelle ja keitellään niin kauan, että ainakin noin puolet liemestä on haihtunut. Lisätään maun mukaan kermaa ja keitellään vielä vähän lientä kasaan. 

Maidottomat voivat yhtä hyvin jättää kerman pois ja tehdä ihan perinteisen kirkkaan liemen.

Tämä ei siis todellakaan ole mitään äkkiä nyt kiireellä jotain ruokaa.

Kun liemi on mielestäsi sopivaa, niin lisää liemen joukkoon silputtua sipulia ja mieleisiäsi keittojuureksia. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä juurekset kypsiksi ja tarkista maku.

Nosta keiton joukkoon peratut simpun lihat. Lisää reilusti silputtua tuoretta tilliä ja nakkaa kattilaan vielä kunnon nokare voita. Siinä se ... herkullinen härkäsimppukeitto on valmis.

Kaikesta ironiastani huolimatta keitto oli oikein maukasta. Parasta ehkä kuitenkin oli liemi. Simpun liha nyt ei niin erikoista ollut.... sanoisinko, että ihan syötävää.

Ehkä tulette vielä lukemaan ylistäviä kommettejani härkäsimpun mädistä. Tai sitten ette.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Kiitos kun jaksoitte lukea. 

Ps. Otan ilolla vastaan omat kokemuksenne tästä meriemme kaunokaisesta kommenttikenttään.

Kiitos ja anteeksi :)