Ensimmäisen kerran sanaan prätsykkä törmäsin Metsäkylän
Marttojen hallituksen kokouksessa (kyllä, olen siis myös Martta).
Näitä en silloin vielä päässyt maistamaan, mutta
mielenkiintoni asiaan heräsi heti.
Koitin sinnikkäästi udella mitä nämä prätsykät nyt sitten
oikein ovat, mistä ne on saaneet alkunsa ja miten niitä tehdään.
Sain vastaukseksi ympäripyöreitä kuvauksia, siitä miten
prätsyköihin voi laittaa ihan mitä vaan ja mitä happamampaa niin sitä parempi.
Prätsykät on niin hauskoja kun välillä ne nousee suoraan
ylöspäin ja välillä kellahtaa. Oi, ja prätsyköitä on tehty täällä aina!
Lisää Marttailua
Seuraavassa Marttojen kokouksessa oli sitten
Kaija (Metsäkylän Marttojen puheenjohtaja) tehnyt kahvin kanssa tarjottavaksi
näitä minulle täysin mysteerisiä prätsyköitä.
Kerrottakoon taustatietona vielä,
että en siis ole metsäkyläläisiä vaan tänne muutaman mutkan kautta päätynyt
paljasjalkainen porilainen.
Jatkoin taas uteluani reseptistä. Mitä laitetaan ja kuinka
paljon?
Vastaus oli taas lähes yhtä pyöreitä kuin viimeksi.
Tällä kertaa selvisi kuitenkin suurin piirtein ainesosat.
Piimää, (voi laittaa myös hapanta kermaa) kananmunia, vehnäjauhoja, suolaa,
soodaa ja sokeria.
Raaka-aineiden suhteet olivat taas kuitenkin tyyliin: Loraus
piimää ja sopivasti jauhoja. Tosi paksu taikina. 3 kananmunaa laitoin!
- - Ok, vai niin.
Kaijan loraus on noin 6 dl
Jatkoin pontevasti mysteerin selvittelyä ja Kaija antoi
käteeni vajaan piimäpurkin, jonka painosta päättelin taikinassa käytetyn
lorauksen olleen noin 6 dl.
Jos tähän yhdistetään 3 kananmunaa ja sopivan tönkösti
jauhoja niin ollaan jo melko pitkällä siitä huolimatta, että resepti tuntui vahvasti olevan vain metsäkyläläisten ranteessa.
Näillä tiedoilla kuitenkin pääsin siis jo aloittelemaan
testaukset kokeilevassa keittiössäni.
Prätsyköiden historiaa
Kuten kirjoitettu reseptillinen perimätieto, niin myös
prätsyköiden alkuperä tuntuu olevan täysi mysteeri.
Kätevä isäntä (alkuperäisasukas) tiesi kyllä prätsykät ja asiaa kyseltyäni tuli sama toteamus - niitä on täällä tehty aina.
Martat pohtivat, että Mäkisen mummo niitä teki aina. (Mäkisen mummo on siirtynyt
ajasta iäisyyteen jo kauan sitten)
Kuitenkaan naapurikylässä Palojoella ei alkuperäisväestöllä ollut prätsyköistä
mitään uutta tietoa. Itseasiassa siellä ei oltu koskaan moisista kuultukaan.
Kätevän isännän isä (81 v.) yritti selvittää historiaa vielä
vanhemmalta veljeltään (heillä prätsyköitä tehdään myös aina).
Lopputulema kuitenkin
oli taas, että mitään perimätietoa siitä, mistä resepti on saanut
alkunsa ei ole.
Kuka prätsykkäreseptin on Metsäkylään tullessaan tuonut? Mistä se on
lähtöisin ja kuinka vanha se todellisuudessa – oli edelleenkin täysi mysteeri.
Helppo ja nopea hätävara
Varmaa kuitenkin on, että prätsykät ovat olleet eräänlainen
hätävara (näin Kätevän isännän isä asiaa muisteli)
Jos ovesta tuli yllätysvieraita ja talossa ei ollut pullaa
niin paistettiin prätsyköitä, koska niihin tarveaineet kaapissa oli aina.
Metsäkyläläiset Prätsykät
Tarvitset:
- 3 dl piimää ja/tai hapanta kermaa
- 2 kanamunaa
- 4 dl vehnäjauhoja. (gluteenitonta jauhoseosta 3 ½ - 4 ½ dl käyttämämistäsi jauhoista riippuen)
- 3 rkl sokeria
- 1 tl suolaa
- 1 tl soodaa
- (voita tai öljyä paistamiseen)
Tee näin:
Riko kananmunat piimän/happaman
kerman joukkoon ja sekoita rakenne rikki.
Sekoita kuivat
aineet keskenään ja lisää piimä/muna -seokseen.
Sekoita ainekset kevyesti
tasaiseksi. Älä vatkaa, äläkä turvota taikinaa. (Taikinan pitää ja kuuluu olla todella paksua)
Paista useampi
prätsykkä kerralla paistinpannulla miedolla lämmöllä kannen alla (noin.3 rkl
taikinaa per prätsykkä)
Käännä kun
prätsykän pintaan tulee pieniä reikiä ja pohja on saanut kauniin ruskean värin.
(noin 2-3 min per. puoli)
Ripottele
valmiiden prätsyköiden päälle sokeria ja tarjoile hillon kera.
Vinkki: Prätsykät
maistuvat aivan loistavilta myös suolaisten täytteiden kanssa blinimäisesti
tarjoiltuna.
Jätä silloin reseptistä sokeri pois.
Hävikkiruokaa
Prätsykät ovat loistavaa hävikkiruokaa. Tähän voi todellakin
upottaa jo vaikka päivämäärän ylittäneet kermat, maustamattomat jogurtit,
kermaviilit, smetanat, ranskankermat yms. yms.
Ja vielä vähän
reseptistä:
Kokeilin prätsykkätaikinaa pariin otteeseen ja olin
lopputulokseen jo varsin tyytyväinen.
Kaija (varmasti ensimmäisenä metsäkyläläisenä) sitten
loppuviimeksi mittasi suurin piirtein käyttämänsä ainekset ja lähetti reseptin
minulle.
Huomasin arvioineeni jauhojen määrän vähemmäksi kuin
alkuperäisväestön rannereseptissä oli.
Näin ollen kuvissa olevien prätsyköiden pitäisi olla
vieläkin pulleampia. Pahoittelut.
Vaikka Michelin ravintolan tarjottavaksi
Kokeilin myös vähän prameampia prätsyköitä omenakompotin
kanssa tarjoiltuna paistaen taikinan metallisissa pyöreissä muoteissa.
Näin
ainakin omaan silmään prätsyköistä tuli lahes ”Michelin tason” perinneruokaa pannacottamaisella
näyttävyydellä.
Siitä vaan Arto Rastas ja Pekka Terävä kokeilemaan. Viedään
Metsäkyläläinen pularuoka kaikkien kulinaristein tietoisuuteen.
Ps. Jos mummollasi/isomummollasi/isoisomummollasi/isoisoisomummollasi
on vastaava resepti, niin kuulisin siitä mielelläni.
Tämän reseptin ja tarinan kaiken kansan tietoisuuteen kirjoittaminen
sai minut jo tuntemaan itseni oman elämäni Arman Alizad’iksi.
Kuinka loistavaa
olisi olla suorastaan Sherlock Holmes.
Metsäkylän mysteeri ei ole vielä kokonaan ratkaistu. Lähden
nyt kuitenkin katsomaan telkkarista sohvaperunoita.
Lupsakkaa perjantai-iltaa kaikille ja paistakaa prätsyköitä –
heti vaikka aamulla.
//tiina
64 kommenttia
Ihanat kuvat! Kaivoin heti ohjeen 'kakkaroihin', joita meillä on "aina" tehty. Tämä resepti on kulkeutunut isoäidiltäni äidilleni ja sitten minulle - ainekset kuten sinun reseptissäsi, mutta pienemmässä määrin... Vanha resepti on kahvikupillisilla mitattu.
VastaaPoistaNämä kakkarat ovat meillä jo seuraavankin sukupolven lemppareita ja jos heidän lapsensa eli pikkumiehet tulevat käymään, niin heillekin maistuu :D
En tiedä miltä paikkakunnalta resepti on meille tarttunut, kun isovanhempani asuivat eri puolilla Suomea sotien aikana kunnes pysähtyivät Hyvinkää-Tuusula -akselille.... Tässähän ollaan Metsäkylän ja Palojoen kanssa lähekkäin :)
Faceen on tullut vastauksia tötsyköistä, pannulaisista, käkäröistä ja vaikka mistä. Ei enää pysy perässä, mutta kaikkia yhdistävä tekiä on, että alkuperää ei tunneta :)
PoistaHei! Mulla saman tapanen resepti ja ovat lettuleivoksia nimeltään!
VastaaPoistaLettuleivoksia? Noniin. Tämän nyt jännäksi menee. onko alkuperästä mitään tietoa?? :)
PoistaMeillä niitä sanottiin mökkylöiksi ja kummitätini paistelee niitä useasti vieläkin:)
VastaaPoistaRakkaalla lapsella on monta nimeä :)
PoistaVenäjällä melkein sama resepti OLADJI:
VastaaPoista5dl piimää ja/tai hapanta kermaa
1 kanamunaa
2,5 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl sokeria
1/3 tl suolaa
0,5 tl soodaa
(voita tai öljyä paistamiseen)
Tässä on löysempi taikina samoista aineista. Voihan olla, että resepti on venäjän suunnalta esim evakkojen mukana tullut ja siitä muotoutunut paksummaksi versioksi.
PoistaPiimälättyjä meillä. Nam!
VastaaPoistaNiitähän nämä :)
PoistaMummu teki meille mähkiäisiä. Aikalailla sama ohje, mutta lisäksi vanilliinisokeria. Valurautapannulle kukkurallinen rkl. Kukaan ei tiedä, mistä ohje on tullut ja mikä oli alkuperäinen nimi. Mähkiäiseksi ne muuttui, koska setäni kiskoi niitä "kaksin käsin" eli mähki ��
VastaaPoistaHahaa... tää oli kyllä hyvä :)
PoistaMeillä puhutaan "äkäsistä"....
VastaaPoistaToimii edelleen hätävarana ellei ole mitään tarjottavaa... edelleen maistuu mahottoman hyvälle...
Ihan loogista. Valmistuu nopeasti eli äkäseen. :)
PoistaTeen tämmöisiä nimellä Joe's pancakes, Siskot kokkaa -blogista bongattuna. Sinne resepti tupsahti Vivi-Ann Sjöhreniltä. Miellän nämä amerikkalaistyylisiksi pannareiksi. http://siskotkokkaa.blogspot.fi/2010/11/joes-pancakes-eli-superhelppoja.html?m=1
VastaaPoistaHeidi
Amerikkalaiset on myös vastaavia paksuja "lättyjä". :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJa meillä (mummo kotoisin Oulun seuduilta) nämä oli kaltiasia. Parasta lapsuuden herkkua. Syötiiin aina pikkuisen taikinaisiksi jätettyinä vaniljajäätelön kanssa.
VastaaPoistaKaltiaisia? Onhan hauska nimi. Mistähän lie saanut alkunsa.
PoistaTulisikohan sanasta kalteva?
PoistaKaltiainen esiintyy Raamatussa, jonka sanan professori Aapeli Saarisalo selostaa RAAMATUN SANAKIRJASSAAN kohdassa leipä.
PoistaMeidän mummo teki läikösiä, samoja aineita käytti, paksuja kohonneita piimälättysiä, nam. Asui Oulun seudulla mutta oli Karjalan evakko. Eli varmaan tuonut lapsuudenkodistaan Kirvusta reseptin tullessaan.
VastaaPoistaLäiköset on kyllä kanssa niin ihana nimi. Mistähän lie tullut. Tosiaan voisi olla muuallekin Suomeen tullut evakkojen matkassa.
PoistaPerinne resepteistä löytyy vaikka ihanuuksia! Tätä putää kyllä kokeilla. Hyvä idea tuo rengasmuotissa paistettu korkeampi versio. Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaNiin totta. Samoin :)
PoistaMeidän mummon tollukoita :D
VastaaPoistaTollukka <3
PoistaKiitos Tinsku hyvästä tarinasta ja reseptistä! Olen lähtöisin Kiuruvedeltä ja meidän äiti teki hätävarana pullan loputtua "paksuja lettuja". Että ne olivat hyviä mansikkahillon kanssa. Nam! Piimäpurkki ollut jo avaamattomana muutaman päivän jääkaapissa. Nytpä tiedän, mitä meillä syödään kohta sunnuntaiaamun herkkuna puuron jälkeen. Mukavaa syyspäivää sinulle!
VastaaPoistaNo ei kun paistamaan :) Kuin myös sinulle <3
PoistaOmnomnom sanon minä! Kummitätini asuu Palojoella ja on sieltä kotoisinkin joten täytyypä kysyä häneltä ovat nämä Metsäkylän herkut hänelle tuttuja.
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Tinsku ♥
Lähelle ainakin liippaa maantieteellisesti vaikka eräät alkupeäisasukkaat eivät siellä olleet kuulleetkaan koskaan. Ehkäpä ei nimellä kutsuvat. <3
PoistaKiitos reseptistå. Kokeilin kun kaapissa sattui olemaan sopivasti hapan kermapurkki. Minulla tuli mieleen että taikinaan voisi lorauttaa muutaman lusikallisen sitruuna tai lime mehua tuomaan pirtsakkuutta. Rakenne muistutti hiukan kakkuapohjaa. Söimme "pärtsykät" mustikkahillon, jäätelön ja kermavaahdon kanssa. Hyviä olivat. Niitä tuli aika iso läjä ja ajattelin laittaa loput pakkaseen hätävaraksi.
VastaaPoistaSitruunaa muuten mietein minäkin. Näin reseptit muuttuvat ja kehittyvät. joku lisää jotakin ja toinen taas toista.
Poistaminä olen saanut lähes samoin tehtyjä Mossakoita Laihialla käydessäni vuosia sitten..resepti löytyi vielä,vaikka on ollut unohduksissa :)
VastaaPoistaMossakka on kyllä myös niin hauska nimi <3
PoistaMokkoosia❤️ https://viikonloppukokki.blogspot.fi/2016/05/viikonloppukokki-perinnekokkina.html?m=1
VastaaPoistaMokkoosia <3
PoistaOnpa herkullisen näköisiä lettusia, nam! Lueskelin noita yllä olevia kommentteja ja noteerasin kuinka paljon eri nimiä näille lätyille löytyy, no rakkaalla lapsella on monta nimeä, mulle nämä olivat uutta, mutta pakkohan näitä on kokeilla, kun kaikki kehuvat. Mukavaa viikkoa sinulle Tiina <3.
VastaaPoistaEikös olekkin hauskaa miten monta ja erilaista nimeä tosiaan löytyy. Kuin myös Sari <3
PoistaSaisiko tarkempaa ohjetta omenakompottiversiosta? Näyttää superherkulta! Kun olen aika kehno kokki, en varmaan onnistu metsäkylätyylisellä suurpiirteisellä ohjeella :)
VastaaPoistaKäytin tosiaan paistamisessa apuna rengasmuottia minkä voitelin, ettei taikina jää reunoihin kiinni. Periaatteessa vaikka tyhjä peltipurkki käy muottina mistä on molemmat kannet leikattu pois. Näin prätsykästä tuli korkeampi ja näyttävämpi. Nopean omenakompotin tei parista pöydällä pyörineestä omenasta. siihen minulla ei olekkaan kirjoitettua reseptiä... vielä. Paljon löytyy ohjeita ihan googlettelemalla.
Poistaeikun tämähän on Kuisman poikien äidin ohje karapallikakkuihin :D
VastaaPoistasillä nimellä niitä paisteltiin Orimattilassa
Karapallikakut !! Ihan hervoton nimi :D
PoistaMeillä pohojammaalla näitä sanottiin plätyiksi tai pletuiksi.
VastaaPoistaLoistava kirjoitus. Sama resepti löytyy myös rapakon takaa, missä paistokivi kutsutaan amerikkalaisiksi pannukakuiksi. Liekö evakot sinnekin ehtineet...
VastaaPoistaMeillä on tehty aina viiliin/kermaviiliin/rahkaan ja ovat olleet möttösiä. ☺️ Jo muori teki 80-luvulla meille lastenlapsille, tuolloin teki muistaakseni aina viiliin...
VastaaPoistaMeillä mummo paistoi aikoinaan pömpereitä. Pitääpä testata maistuvatko samoilta ��
VastaaPoistaLapsuudesta muistan erään sukulaisen tehneen näitä nimellä lärvänät.
VastaaPoistaJuu, mummo paistoi parhaat lärvänät ikinä !
PoistaTämä Kymenlaakson Verlassa 80 luvun paikkeilla.
Kiitos reseptistä.. tuli paistohommia ��
Somerolla nämä on paistikoita. Mamman 'tarkka' ohje on tämä: 3 munaa, vajaa 1l maitoa+vähän piimää& kermaa, suolaa, sokeria, vähän leivinjauhetta +vajaa 1tlk soodaa( vähemmän kuin leivinjauhetta), vaniljasokeria ja vehnäjauhoja. Tee paksu taikina, paista hiljaisella lämmöllä.
VastaaPoistaMummu teki näitä kermaan ja jos ei sitä ollut niin maitokin kävi.Yllätysvieraille tuli nopeasti herkullista kahvileipää.Perinne on jatkunut�� me on kutsuttu niitä paksukaisiksi
VastaaPoistahttp://www.godt.no/#!/oppskrift/1810/sveler
VastaaPoistaNorjassakin suosittuja
olin juuri tulossa mainitteen että meillä soinista kotosin oleva mummo paistoi näitä aina "norjanmunkkeina" :D
PoistaPiimäpossuiksi näitä meillä sanottiin:D
VastaaPoistaMeillä sanottiin Käkkänöiksi :)
VastaaPoistaEtelä-Pohjanmaalla nämä ovat Mokkooset: Litra kirnupiimää, 3munaa, 1/2dl sokeria,1tl suolaa, 2tl soodaa, 8dl vehnäjauhoja. Paistetaan kirkkaassa voissa pannulla. Blinin kokoisia.
VastaaPoistaMeillä sanottiin Möttösiä. Kyl lasena ne oli ja on huisin Hyviä.☺
VastaaPoistaMummun tekemä lapsuuden herkku, piimälätty. Itte teheny ja kesti ennen tuli yhtä hyviä. Valurautapannussa tuloo ainoat oikian makuuset. Nam!
VastaaPoistaMeillä mummu noita aina paistoi 70-luvulla, kun lauantai-iltana katsottiin saunan jälkeen telkkarista lauantaitansseja :) Meillä niitä sanottiin mökkyröiksi :D
VastaaPoistaOlen satakunta-Varsinais-Suomi sektorilta ja niitä paistoi äiti, silloin kun muuta hyvää ei ollut.Sodan jälkeenhän ei niin vaan ollut. Munaa eikä sokeria laitettu taikinaan meillä ja paksua piti olla ja ihanasti pullisteli pannulla. Hienoa sokeria sitten sai laittaa päälle ja nam...Soodakakkuja olivat meillä nimeltään.
VastaaPoistaÄiti teki niitä ja ne olivat pnnuletut. Missään muualla en nähnyt niittä paksuja lettuja , kaikki olivat ohuita maidosta valmistettuja. 6v.sitten Amerikassa totesin, et ne olivatkin amerikkalaisia lettuja. Ostin jopa jauheseosta mukaan. Muuten, äidillä oli joku niksi, ettei niistä tule sitkeitä, munat laitettiin lopuksi taikinaan ja sooda. En tiedä onko niin vai ei. Tänään on aikomus taas paistaa niitä lettuja. Mukavaa kesää kaikille:-)
VastaaPoistaNiin tai venäläisiä oladjeja. Blinit eivät oikeastaan ole pieniä ja paksuja kuten täällä Venäjän ulkopuolella, vaan ne joita täällä blineiksi kutsutaan ovat juuri oladjeja. Ne tehdään usein kefiiriin. Ennen vanhaan laitettiin kohotusaineeksi hiivaa mutta nykyään yleensä ruokasoodaa. Blinit taas ovat isompia ja ohuita ohukaisia.Kuten ranskalaiset crêpes-lettuset. Ehkä ne herkulliset amerikkalaiset lätytkin ovat alun perin itäeurooppalaista perua? Eleonora
PoistaIhana löytää viimein äkrööni-ohje! Sillä nimellä mummuni näitä paistoi juhlapäivän kunniaksi Vaasan seudulla. Me lapset toivottiin joka päivästä juhlapäivää, ymmärrettävistä syistä! ��
VastaaPoistaSalon Kuusjoella mamma paistoi 60-70-luvulla iltapalaksi näitä toorakoita😊 Nälkä lähti ja tuli hyvä mieli. Välillä myös voipuuroa syötiin, koska nopeasti piti saada vatsan täytettä.
VastaaPoista