Pekoninen kantarelliruukku vie kielen mennessään

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Paikoin tänä vuonna on kuulemma ollut ihan järjettömän hyvä sienivuosi ???

Meillä saaressa on tullut jonkin verran kantarellia, mutta kehnäsienet ja herkkutatit suorastaan huutavat poissaolollaan. 

Olen ollut suorastaan ymmälläni. Useampana vuonna olemme saaneet kantaa Ikea-kasseittain herkkutatteja saaresta kotiin ja kehnäsientäkin suht mukavasti.  Tämän vuoden saldona 2 madonsyömää herkkutattia ja 1 nuupahtanut kehnäsieni. Toivottavasti ensi vuosi on parempi.

Pekoninen kantarelliruukku

(Uuniperunan ja patongin kanssa pääruoaksi 4:lle)

Tarvitset:

  • n. 1 ½ l tuoreita kantarelleja
  • 1 sipuli silputtuna
  • 1 pieni valkosipulinkynsi murskattuna
  • 8 siivua pekonia
  • 100 g kantarellituorejuustoa
  • 2 purkkia Creme Fraicea (a’ 200 g)
  • 150 g juustoa raastettuna ( käytin Cheddarjuustoa)
  • ½ ruukkua persiljaa silputtuna
  • ½ rkl soijakastiketta
  • ½ liha- tai kasvisliemikuutio tai tilkka fondia
  • n. 1/3 tl mustapippurirouhetta
  • suolaa maun mukaan

Tee näin:

Pilko pekonisiivut pieniksi paloiksi, laita paistinpannulle ja paista rapeiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan.

Putsaa ja pilko kantarellit. Laita kuivalle, kuumalle pannulle ja paista niitä, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut.

Lisää voi ja sipulit kantarellien joukkoon ja sekoittele pari minuuttia.

Lisää liemikuutio murennettuna. Lisää pippuri ja soijakastike.

Lisää Creme Fraice ja tuorejuusto. Sekoita hyvin ja anna kiehahtaa.

Lisää pekonit, mutta jätä hieman koristeluun. Lisää noin 1/3 osa juustoraasteesta ja jätä loput kuorrutukseen. Lisää persilja, mutta jätä myös hieman koristeluun. sekoita ja anna seoksen vielä kiehahtaa ja tarkista suola.

Kaada seos yhteen uuninkestävään astiaan tai jaa pieniin annosastioihin. 

Ripottele päälle loppu juustoraaste ja paista sieniruukkua uunissa niin kauan että juusto on sulanut ja saa hieman väriä.

Koristele lopulla pekonilla ja persiljalla.

Tarjoile patongin ja/tai uuniperunoiden kanssa.

Viinivinkit:

Tällä kertaa vähän hifistelimme ja maistelimme Pekonista kantarelliruukkua useamman viinin kera.

Sanotaan että samppanja sopii ruoalle kuin ruoalle. Tämä on totta … samoin on yleensä kuohuviinin laita.

Hapokkuus kantaa hienosti rasvaista ruokaa. Valitse rasvaiselle ja suolaiselle ruoalle kuiva hapokas kuohuviini tai samppanja. Etikkaiselle ruoalle toimii hapokas, mutta makeus voi olla jo puolikuiva tai puoli makea suhteutettuna ruoan makeuteen… 

Kuohuviini:

Bestheim Grand Prestige Crémant d'Alsace Brut jaksoi mainiosti kantaa ruoan tuhdin rasvaisuuden. Viinin omenaisuus ja paahteisuus toimi loistavasti kantarellin maun kanssa.

Kuoharin ja ruoan yhdistäminen tuo myös ruokailuun aina erityistä juhlallisuutta. Suosittelen.

Ruokailijoista 4/4 piti valintaa loistavana.

Valkoviini:

Valkkariksi hain ryhdikästä ja mineraalista Rieslingia ja ruokaviiniksi valikoitui saksalainen Ruppertsberger Imperial.

Ruppertsberger on Alkon makutyypin mukaan vivahteikas ja ryhdikäs, eli ei ole valkkari sieltä kevyemmästä päästä. Mainio ruokaviini ja näin syksyä/talvea kohti mennessä toimii hienosti myös ihan sellaisenaan seurusteluviininä, Viinissä maistaa omenaisuutta ja hieman kukkaisuutta. Viini on sopivan hapokas vähän tuhdimmallekin ruoalle. Kokeilisin tätä myös sushin kanssa.

Punaviini:

Punaviininä mukana oli täyteläinen ja hilloisen marjainen, aavistuksen mokkainen Susumaniello.

Susumaniello on kerrassaan upea ja mielestäni hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen punaviini. Toimii varmasti myös mausteisempien ruokien makuparina. Nostan tämän myös omaan oloilu/villasukkaviini-kategoriaani. Pullo on kaunis ja kiva viedä vaikka lahjaksi.

*postauksen viinit saatu tuotenäytteenä



 

2 kommenttia

  1. Sienestys kyllä keskittyy nykyään torille tai markettiin. Sääli, sillä se parasta terapiaa. Oikeen sielu lepää samoillessa. Ihana resepti joka menee takuulla kokeiluun. Susumaniello punkku onkin jo entuudestaan tuttu ja pidimme itsekin sen täyteläisyydestä ja hilloisuudesta. Ihanaa syksyä ❤️

    VastaaPoista
  2. Metsässä mieli lepää ja metsäretki on aina löytöretki.... jos ei muuten niin ainakin tosiaan omaan mielenrauhaan <3

    VastaaPoista