Vähän isompi pitkäjalkainen tatti paistettiin rapeaksi ”tattipekoniksi”
ja pari pientä suloisuutta pääsi toimittamaan italialaistyyppistä antipaston
virkaa tatticarpacciona.
Kuiva kesä vei marjatkin metsästä
Ehdin jo melkein heittää tattihaaveet nurkkaan, koska kulunut
kesä saaressa ennenkuulumattoman kuiva ja kuuma. Lupaavalta näyttänyt
mustikkasatokin meni aivan mönkään. Puolikypsät mustikat kuivuivat jo heti
juhannuksen jälkeen ja varisivat maahan. Sitten kuivuivat vielä varvutkin,
paikoin jopa ihan mustan ruskeiksi risuiksi. Kovin paljon siis en odotellut
riemunkiljahduksia syksyn sienisadon suhteenkaan.
Toivotaan, että säät jatkuvat sopivan lämpöisinä ja saadaan vettäkin
kohtuudella, niin päästään edes vähän vielä nauttimaan metsän antimista tänä
syksynä.
Herkkutatticarpaccio
Tarvitset:
- pieniä ja kiinteitä herkkutatteja
- oliiviöljyä
- viinietikkaa tai sitruunaa (voi käyttää myös vähän molempia)
- tuotetta timjamia
- mustapippuria rouhittuna
- sormisuolaa tai rouhittua merisuolaa myllystä
- parmesaanilastuja (vegaaniseen versioon ravintohiivahiutaleita)
- (roseepippuria)
Tee näin:
Puhdista herkkutatit mullasta ja mahdollisista
roskista. Jos tatin pillistö on vaalea ja kiinteä niin sitä ei tarvitse
poistaa.
Leikkaa tatit ohuiksi siivuiksi ja asettele
tarjoiluastiaan kauniisti.
Pirskottele päälle hieman sitruunamehua tai
viinietikkaa. (käytin vähän molempia)
Rouhi hieman mustapippuria ja ripottele sormisuolaa
(vaihtoehtoisesti merisuolaa myllystä)
Valuttele tattien päälle vähän oliiviöljyä ja
viimeistele tuoreilla timjaminlehdillä sekä Parmesaanilastuilla.
Koristele halutessasi vielä muutamalla kevyesti
murskatulla roseepippurilla.
Katso myös nämä Tinskun keittiön sienireseptit:
Sienisalaatti suppilovahveroista
Ja vielä lisää mainioita sienireseptejä Kulinaari -blogista
Se paras perinteinen sienisalaatti
Syksyn herkullisimmat kantarelliraviolit
4 kommenttia
Todella juhlava resepti! Harmi ettei itse oikein pääse sieniumetsään, mutta onneksi mulla se oma sienikummi Töölössä :-D Tosin metsässä kulkemista parempaa tapaa rentoutua tuskin on. Siellä sielu lepää löytyi sieniä tai ei.
VastaaPoistaJoskus tosi yksinkertainen ja helppotekoinenkin voi tosiaankin olla juhlavaa ja kyllä nämä ensimmäiset herkkutatit olivat tosiaan juhlan aihe <3
PoistaMä niin nautin aina tästä sieniajasta. Pitääkin muistaa pyytää Karkkilan ystävää taas tekemään meille sienipiirakkaa, jostain syystä hänen tekemä piirakka on ihan maailman parasta.
VastaaPoistaHerkullista loppuviikkoa Tinsku <3
Sienet ja marjat ovat parasta syksyssä ja toki myös hämärtyvät illat. Illan hämärtyessä sitä vaan jotenkin osaa myös ihan oloilla ja nauttia tunnelmasta. Niin ja ehkäpä muuten ystävälläsi on piirakassaan joku salainen ainesosa, joka tekee siitä juurikin niin erityisen hyvää :) Ihanaa loppuviikkoa myös sinulle Outi <3
VastaaPoista